Helsinki, Finland
+358 452 118 141
toimisto@parkour.fi

Tietoa lajista

MITÄ ON PARKOUR?

Parkour on Rankasta lähtöisin oleva urbaani liikuntamuoto, jossa pyritään etenemään ympäristössä liikkeen katkeamatta käyttämättä apuvälineitä. Lajille tunnuksenomaisia perusliikkeitä ovat juokseminen, hyppääminen, kiipeäminen, tasapainoilu ja roikkuminen. Harrastajalle olennaisia perusliikkeitä on varsin vähän ja ne ovat yleisesti ottaen yksinkertaisia. Lajin monipuolisuus syntyykin opittujen taitojen soveltamisesta moninaisiin ympäristöihin itselle sopivalla tavalla. Tämän vuoksi parkour nähdään myös itseilmaisuna eikä ainoastaan liikuntalajina.

LAJIN SYNTY JA HISTORIA

Koska parkour on verrattain nuori liikuntamuoto on siitä monen tasoista kirjallisuutta. Lajin nopeasti saavuttaman suosion takia internet ja kirjahyllyt notkuvat arvauksia ja väärää tietoa, joten tiedon paikkansapitävyyttä on joskus vaikea arvioida. Vuonna 2009 julkaistiin Dan Edwardesin kirjoittama Parkourin käsikirja, jonka suomensi silloinen Suomen Parkour ry:n tiedottaja Ilka Helo. Suomennettu versio löysi tiensä kirjakauppoihin vuonna 2010. Teosta on käytetty referenssinä tässä lajin historiasta kertovassa osiossa, koska mm. Edwardes on tiedetättävästi tehnyt tiivistä yhteistyötä mm. Yamakasien kanssa.

Parkour on syntynyt 1980-luvun lopulla Pariisin esikaupunkialueella Lissesissä. Tuolloin yhdeksän nuorta poikaa jatkoivat lapsuuden leikkejään, kuten kiipeilyä, hyppimistä ja muuta kehonhallintaa. Pian pojat huomasivat, että kovalla harjoittelulla ja pienellä itsensä haastamisella he pystyivät uskomattomiin saavutuksiin. Leikki muuttui nuorten omatoimiseksi ja määrätietoiseksi harjoitteluksi jota he alkoivat kutsumaan liikkumisen taidoksi, l’art du deplacement. Nuo yhdeksän poikaa tunnetaan nykyään maailmanlaajuisesti nimellä Yamakasi, joka tarkoittaa afrikkalaisen lingalan kielessä vahvaa ihmistä ja vahvaa mieltä. Yamaksiin kuuluivat Yann Hnautra, Chau Belle, David Belle, Laurent Piemontesi, Sebastian Foucan, Guylain N’Guba Boyeke, Charles Perriere, Malik Diouf ja Williams Belle. Näistä tunnetuimmat ovat David Belle ja Sebastian Foucan.(Dan Edwardes, 2009)

Yamakasien liikkuminen tapahtui pääsääntöisesti ulkona kaupungilla, jossa he alkoivat nopeasti saada katseita ja ihailua osakseen. Sana alkoikin kiiriä nopeasti kun paikallinen media alkoi kiinnostua heistä ja heidän hurjasta liikkeestään. Pian pojat olivatkin paikallisia sankareita ja tunnettuja miltei kaikkialla Ranskassa. Useiden lehtiartikkeleiden ja televisiointien ansioista laji alkoi levitä ihmisten tietoisuuteen ja muutkin päättivät opetella “liikkumisen taitoa.” Suosion kasvun takia David Belle loi yhdessä tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa lajille helpomman ja trendikkäämmän nimen. Sana parkour syntyi vuonna 1998 ranskankielisestä sanasta parcours, joka tarkoittaa reittiä tai rataa. (ParkourUK, 14.3.2011)

Ilmiö levisi 2000-luvulla nopeasti ympäri maailmaa ja vuonna 2003 kuvattiin Englannissa dokumentti nimeltään Jump London. Uudelle lajille tarvittiin nimi, joka istuisi englanninkielisten katsojien suuhun paremmin kuin vierasperäinen sana parkour. Tuotannossa mukana ollut Guillaume Pelletier keksi nimetä lajin free-runningiksi, vapaajuoksuksi. Uusi nimi ajoi lajin kuvan ja harrastajat vaikeaan paikkaan. Syntyi suuri väärinkäsitys kun harrastajat luulivat, että free-running on uusi laji ja eroaa parkourista sillä, että lajissa harjoitellaan myös voltteja sekä muuta akrobatiaa kun taas parkourin ajatus ei niiden harjoittelua näe oleellisena. Nykyään suurin osa lajin harrastajista tietää, että kyseessä on yksi ja sama laji, nimiä vain on useampia. Useimmat parkouraajat harjoittelevat edelleen myös akrobatiaa, koska se kehittää koordinaatiokykyä. (Dan Edwardes, 2009)

Parkour rantautui Suomeen kun vuonna 2003 Ylen TV-kanavalla nähtiin lajista vilausta parin minuutin ajan. Laji aloitettiin tiedettävästi tuon ohjelman innoittamana yhtä aikaa Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa. Hyvin pian perustettiin Suomen Parkour Yhdistys, joka toimii edelleen vapaaehtoisvoimin. Parin ensimmäisen vuoden ajan lajin harrastajamäärät kasvoivat räjähdysmäisesti ympäri maailmaa ja nykyään parkour on tunnettua lähes kaikkialla. Lajin tunnettuutta ovat lisänneet myös lukuisat elokuvat ja televisiomainokset sekä tietenkin internetissä toimiva videopalvelu YouTube, josta parkour videoita löytyy lukemattomat määrät.


[Tekstissä viitataan Dan Edwardesin kirjoittamaan Parkourin käsikirjaan (Nemo kustannus 2010), jonka on suomentanut silloinen SPY:n tiedottaja Ilka Helo. Mikäli kaipaat aiheesta lisää lukemista voit tutustua myös kirjaan nimeltä Parkour: Hyppimisen lyhyt oppimäärä (Atena 2012).]